*

MarianneKVE

Töissä Suomen suurimalla työnantajalla

Olin vain 25-vuotias, kun sain viran Suomen suurimmalta työnantajalta. Mikä unelmientäyttymys se onkaan! Syksyllä 1998 olin uusien opettajien koulutustilaisuudessa, jossa kerrottiin, että jos sairastuu töissään, niin ei hätää, koska silloin työnantaja tarjoaa toista työtä. Tuolloin mietin, että voi miten mahtavaa, työ on todellakin minulle loppuelämäksi. Aloitin työt yläasteella ja voi miten siellä viihdyinkään. Työ oli rankkaa ja haastavaa, mutta kuinka rakkaita oppilaistani ja kollegoistani tulikaan. Kymmenen vuotta myöhemmin minulla ei mennytkään enää niin hyvin. Koskaan aikaisemmin en ollut sairastanut yhtään poskiontelontulehdusta, mutta yhtäkkiä antibioottikuureja olikin 10 talvessa. Samaan aikaan astmadiagnoosikin tuli ja minusta tuli iho- ja allergiasairaalan vakioasiakas. Oliko sillä merkitystä, että koulussa oli homeita ja sädesieniä runsaita määriä, niin siitä en osaa sanoa. Vaihdoin töihin toiseen kouluun ja poskiontelontulehdukset loppuivat, kun suljin aikaisemman koulun oven. 5 onnellista vuotta olin taas terveenä töissä, tai terveenä ja terveenä, siitepölykausilla en voinut olla minuuttiakaan ulkona, mutta sairauspoissaolopäiviä töistä ei ollut ja sain tehdä rakastamaani työtä.

Ehdin olla töissä syksyllä 2015 kuukauden ja sitten terveys romahti. Se oli sellainen syöksy, että se yllätti. Sen jälkeen olen ollut sairauslomalla, syönyt kuukausitolkulla kortisonia astman pahenemisvaiheeseen ja kun kortisonin haitat keväällä 2016 osoittautuivat liian suuriksi, niin minulle aloitettiin jo astmaan sytostaatitkin, tosin en kestänyt niitäkään. Onko tällä jotain yhteyttä siihen, että koulussani oli homeita ja sädesieniä (aktinobakteereita) jälkimmäistä jopa 5000 kertainen määrä viitearvoihin verrattuna? En osaa siihen vastata mutta astmani ei sitä ainakaan kestänyt. Eikä kestänyt monen työkaverinkaan terveys, suurin osa sai oireita ja noin kolmasosa tuon rakennuksen työntekijöistä vaihtoi työtä puolessa vuodessa toisiin rakennuksiin. Tuollaista joukkopakoa en ole koskaan nähnyt missään.

Astmani ei kestä nykyään siitepölyä, ei homeita, ei sädesieniä, ei hajusteita eikä katupölyä. Sen sijaan pääni pelaa loistavasti ja haluaisin tehdä töitä. Olen töissä Suomen suurimmalla työnantajalla ja haluan uskoa, että voisin tehdä vaikka jotain uuteen opetussuunnitelmaan liittyen tai vaikka tehdä materiaalia erityisoppilaille tai maahanmuuttajille.

Helsingin kaupunki ilmoittaa, että se ei irtisano vakituista työntekijäänsä terveydellisten syiden takia. Lisäksi kaupunki lupaa, että sairastuneille etsitään niille sopivaa työtä. Minulle ei ole kuitenkaan osoitettu terveydelleni sopivaa työtä. Tarvitsisin lääkärien mukaan nyt muuta työtä kuin missä olen aikaisemmin ollut. Työterveysneuvottelussa tämä asia ymmärretään, mutta kun työterveysneuvottelu loppuu, niin minulle tarjotaan samana iltapäivänä terveydelleni sopimatonta työtä. Pistää miettimään, että yritetäänkö minut pakolla pitää sairauslomalla? Jos olisin pyörätuolissa istuva, niin minulle tuskin kehdattaisiin osoittaa työpaikkaa hissittömän talon kolmannesta kerroksesta? Sisäilmasta ja hajusteista oireilevalle tuskin 200 hajusteita käyttävän nuoren kohtaaminen viikoittain rakennuksessa, joka on vielä kaupungin 59 sisäilmaongelmaisen koulun listalla, on ihan ideaali. Töihin pitäisi palata ensi viikolla, mutta en tiedä edes kuka on esimieheni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KirsiNousiainen kuva
Kirsi Nousiainen

Jokainen sairastunut on liikaa. kukaan ei halua tarttua tähän ongelmaan joka sairastuttaa joka päivä lisää aikuisia, nuoria ja lapsia.

Ilmeisesti ihmisen terveys on arvoton ja näitä sairauksia on edullista hoitaa. Paljonko oikeasti maksaa yksi menetetty terveys ja työkyky. Uskoisin että on edullisempaa laittaa kiinteistöt kuntoon ja hoitaa ihmiset kuntoon oikeilla keinoilla - ei siedättämällä.

Itsekin siedätystä "harrastanut" monien vuosien ajan ja tuloksena ABPA. Ei siis paremmpaa sietokykyä homeille, toksiineille, hajusteille jne ...

Olisiko jo aika kypsä, jotta Eduskunnasta löytyisi tahtoa ja halua tehdä tälle asialle jotain. Kyllähän se maksaa mutta niin maksaa ihmisten menetetty terveyskin

Toimituksen poiminnat